Sir robert baden-powell
Ison-Britannian ja Etelä-Afrikan buurivaltioiden välisen toisenbuurisodan (1899-1902) brittiläiseksi sankariksi nousi eversti Robert Baden-Powell. Tästä saarroksissa olleen Mafekingin vapauttajasta tuli kansallissankari ja tuhansien poikien ihanne, ja 43-vuotias Baden-Powell ylennettiin kenraalimajuriksi. Baden-Powellin juuri ennen sotaa julkaisema pieni tiedustelu- ja eränkäyntiopas Aids to Scouting alkoi kiinnostaa myös siviilejä, etenkin poikia.
Vuonna 1904 Baden-Powell otti vastaan sotilaallisen poikajärjestön Boysí Brigaden 21-vuotiskatselmuksen Yourkhillin harjoituskentällä Glasgowissa. Baden-Powellin huomion kiinnitti poikien ja heidän johtajiensa into, ja erityisesti kaksi seikkaa: tuhannet pojat tulivat vapaaehtoisesti saamaan heitä kiinnostavaa koulutusta ja toisaalta sadat aikuiset olivat valmiita uhraamaan aikaansa poikien koulutukseen. Ohjelma marsseineen, sulkeisineen, univormuineen, leikkiaseineen ja sotilaallisine orkesterikappaleineen sen sijaan kiusasi Baden-Powellia. Hän oli itse armeijassa työskennellessään siirtynyt yhä kauemmas muodollisesta koulutuksesta kohti yksilöllistä rohkeutta, älykkyyttä, aloitekykyä ja seikkailuhenkeä kehittävää ohjelmaa.
Baden-Powell tutustui Yhdysvalloissa asuneen englantilaisen Ernest Thompson Setonin ajatuksiin poikien kasvattamisesta. Seton oli luonut kasvatusjärjestelmän, joka perustui poikien luontaiseen toimintatarmoon ja ammensi virikkeitä intiaaniromantiikasta.
Ennen buurisotaa julkaisemansa tiedusteluoppaan, Setonin ajatusten ja poikaprikaatien ohjelman pohjalta Baden-Powell rupesi hahmottelemaan omaa kasvatusjärjestelmäänsä, jota hän vielä täydensi aikakauden uusimmilla pedagogisilla virtauksilla. Baden-Powell päätti kokeilla partiopoikasuunnitelmaansa ennen kuin hioisi sen lopulliseen muotoonsa. Koska yksi suunnitelman kulmakivistä oli ulkoilmaelämä, ainoa tapa kokeilla suunnitelmaa oli lähteä leirille poikien kanssa.
Baden-Powell valitsi leiripaikaksi tuttavansa omistaman Brownsean saaren Dorsetissa. Koska Baden-Powell halusi selvittää miten hänen ohjelmansa kiinnostaisi erilaisen kasvatuksen saaneita poikia, hän värväsi leiriläisiä eri yhteiskuntaluokista. Leiriläiset saivat seikkaperäisen kutsukirjeen, jossa tarkkaan selvitettiin leirin tarkoitus ja koulutuksen laatu. Kirjeessä Baden-Powell kertoi päiväohjelman ja vakuutti vanhemmille, että leirillä pidettäisiin huolta terveellisestä ruoasta, keittämisestä ja puhtaudesta. Hän pyysi poikia opettelemaan kolme solmua ennen leiriä: merimiessolmun, jalussolmun ja siansorkan, ja liitti mukaan solmujen mallipiirrokset. Leiri oli valmis leiriläisten tuloon 29.7.1907. Varsinainen leiriaika oli 1-8.8.1907. Leiriläisiä oli 22. Vartiojärjestelmä, joka oli koko partiojärjestelmän keskeinen kulmakivi, toimi leirillä yli Baden-Powellin odotusten. Hän kirjoitti leirin jälkeen:
Menestyksemme salaisuus oli leiriläisten jako viiden pojan vartioihin, joita pojat itse johtivat. Jokainen vartionjohtaja sai ottaa vastuun vartionsa käytöksestä niin leirillä kuin maastossakin.
Vartio teki työtä ja leikki ... Pojat velvoitettiin kunnia-asianaan suorittamaan tehtävänsä. Vastuuntunto, kurinalaisuus ja asenteet saatiin siis kerralla istutettua poikiin ja näin varmistettiin koko lippukunnan suotuisa kehitys.Baden-Powell itse piti leiriä menestyksenä. Se oli osoittanut vartiojärjestelmän toimivuuden ja näyttänyt, että leirielämä ja ulkoilmaharrastus kiinnosti kaikkien yhteiskuntaluokkien poikia. Hän oli havainnut, että partiotaidot opittiin parhaiten harjoitusten ja leikkien avulla ja että kunniansa velvoittamina pojat pyrkivät tekemään parhaansa. Myös vanhempien mielestä leiristä oli ollut hyötyä pojille, jotka olivat paitsi saaneet hyödyllistä tietoa myös tulleet oma-aloitteisemmiksi ja itsenäisemmiksi.
Partioliike oli syntynyt.
Baden-Powellin pääteos Scouting for Boys ilmestyi keväällä 1908 kuutena vihkosena. Siitä tuli hetkessä bestseller vailla vertaa. Kirja oli tarkoitettu tuolloin jo olemassa oleville poikajärjestöille, mutta partioinnostus riistäytyi niiden käsistä. Puolitoista vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen Englannissa oli jo toistasataatuhatta partiolaista ja oli perustettava virallinen partio-organisaatio, The Boy Scout Association (1909).
Partiotoiminnasta tuli nopeasti tyttöjenkin harrastus, ja se levisi ympäri maailmaa. Suomeen ensimmäiset partioryhmät perustettiin vuonna 1910.
Maailmassa on tähän mennessä ollut jo yli 300 miljoonaa partiolaista. Nykyisin partiotoimintaa on 143:ssa maassa ja niissä yhteensä 33 miljoonaa partiolaista. Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry on maamme suurin nuorisojärjestö. Jäseniä on 88 000. Paljon on muuttunut sitten Brownsean leirin, mutta partion perusasiat ovat säilyneet kaikkialla maailmassa: elämykset luonnossa, kaikkien tasa-arvo ja vastuun antaminen nuorille.
(Lähteet: Pojat partiossa, toim. Heikki Hakala, Tammi 1994, Baden-Powell. Sankarin kaksi elämää, William Hillcourt ja Lady Olave Baden-Powell, suom. Heikki Hietala, Suomen Partiolaiset - Finlands Scouter ry 1992)
Pyhä Yrjänä
Ritarien suojeluspyhimyksenä oli Pyhä Yrjänä, koska hän oli ainoa pyhimys, joka oli ratsumies. Hän on ratsuväen ja Englannin erityinen suojeluspyhimys. Hän on myös kaikkialla partiolaisten suojeluspyhimys. Sen tähden kaikkien partiolaisten on tunnettava hänen tarinansa.
Pyhä Yrjänä syntyi Kappadokiassa Herran vuonna 303. Seitsentoistavuotiaana hän pestautui ratsuväen sotilaaksi ja pian hänet tunnettiin urheudestaan.
Kerran hän tuli Selem-nimiseen kaupunkiin, jonka lähettyvillä eli lohikäärme. Sille oli joka päivä syötettävä yksi kaupungin asukkaista, joiden kohtalon arpa ratkaisi. Sinä päivänä, jolloin Pyhä Yrjänä tuli kaupunkiin, oli arpa langennut kuninkaan tyttären, Cleolindan, osalle. Pyhä Yrjänä päätti, ettei prinsessa saisi kuolla, ja niin hän hyökkäsi läheisessä suossa makaavan lohikäärmeen kimppuun ja tappoi sen.
Pyhä Yrjänä oli juuri sellainen kuin partiolaisen tulisi olla: Kun häntä kohtasi vaikeus tai vaara, miten suuri tahansa, vaikkapa lohikäärmeenkin muodossa, hän ei koettanut paeta sitä peläten, vaan hyökkäsi sen kimppuun omin ja hevosensa voimin. Vaikka hän oli huonosti aseistettu tämän kaltaista ottelua varten, hänellähän oli vain keihäs, hän kuitenkin kävi siihen, teki parhaansa ja lopulta onnistui voittamaan taistelun, mihin kukaan ei ollut uskaltanut ryhtyä.
Juuri tällä tavalla partiolaisen olisi suhtauduttava vaikeuksiin tai vaaraan, olkoot ne miten suuria tai pelottavia tahansa tai olkoon hän miten huonosti varustettu tahansa. Hänen on käytävä niiden kimppuun rohkeasti ja luottavaisesti käyttäen kaikki voimansa voittaakseen ne. On olemassa mahdollisuus, että hän onnistuu.
Pyhän Yrjänän päivä on huhtikuun 23. Sinä päivänä kaikki kunnon partiolaiset ajattelevat erityisesti partiolupaustaan ja partiolakiaan. Muista tämä seuraavana huhtikuun 23:ntena ja lähetä tervehdyksiä maailman partiolaisille.
Lähteenä: (Suomen Partiolaiset/Lordi Baden-Powell of Gilwell: Partiopojan kirja)